keskiviikko 27. helmikuuta 2013

I'd trade all my tomorrows for one single yesterday

Rentun ruusu


Tämä on tuhansien,
murheellisten sankarien maa,
ja kun oikein silmiin katsotaan,
unelmat vaihtuvat toisiin,
valuen vuosiin vihaisiin
Elämän piti olla helppoa,
silloin kun on joku,
josta pitää kiinni,
Äitikin kysyi,
miksi tuo runoja rustaa,
lapsi oli kai päästään sekaisin,

mutta sitä ei aikuinen nainen tiennyt;
että sinun kanssasi,
katsoin maailmaa,
ja samaa unta näin
niistä sanoista,
jotka sanomatta jäivät,
sanoista,
joita ei kai ollutkaan,

ja vaikka sinulle voisin antaa,
kaikkein kauneimman,
tämän maailmani,
pallon valtavan,
niin sanat pettävät,
kun niitä tarvitaan

Anna minulle armahduksesi
ole minulle,
ihan vain,
oma itsesi

Would you destroy something perfect in order to make it beautiful?



Kiitos

Varmasti odotin liikoja,
olenhan niin aina tehnyt
Lentänyt siellä,
missä ei maiden rajoja näy,
kaiken sen yläpuolella,
minkä alle jäin
Ehkä joskus opin,
että lopussa kiitos seisoo,
mutta mitä jos silloin makaan,
eikä kukaan tullut kiittämään?






maanantai 25. helmikuuta 2013

They may forget what you said, but they will never forget how you made them feel.


Elossa

Kutsu kaikki katsomaan,
kun yksi kerrallaan kynnet irtoavat
Suurin virhe oli unohtaa,
unelmoida jostain,
jota ei koskaan ollut,
eikä koskaan voinut saada
Sillä jokaisen kynnen mukana,
häviää osa minusta,
osa unelmasta,
joka oli liian kaunis rikottavaksi,
mutta minkä toivossa,
pysyin kasassa, 
elossa




Jälki

Huomenna jalat,
jotka sinua kantavat,
ovat vielä paikoillaan
Mutta jalat,
jotka sinua seurasivat,
häviävät,
ehkä vaihtaakseen suuntaa,
kenties etsiäkseen,
uuden polun,
mihin yhden sijasta,
mahtuvat kahdet askeleet



keskiviikko 20. helmikuuta 2013

What a beautiful wedding, but what a shame the poor groom's bride is a whore.


Uloshengitys

Kuin olisin kuuro,
vaeltelemassa pimeässä,
kun samalla sokea,
kuiskii korvaani,
minne mennä
Kun ei ole mitään annettu,
ei voi mitään vaatiakkaan
Olen ilmaa,
enkä edes sitä,
mitä hengität




Lähtö

Kuin lapsi,
jota aina talutettiin,
ei koskaan oppinut kävelemään,
en minäkään oppinut,
olemaan ilman rakkauttasi
Mikään peitto ei lämmitä,
kuin ihosi
Pehmeä,
kuin kallein silkki
Tuhansista toiveista kudottu
Ja nyt kun lähdet,
sulje silmäsi,
ja mieti,
kauneinta asiaa minkä tiedät
niin silloin näet,
mitä minä ajattelen
Näet itsesi




sunnuntai 17. helmikuuta 2013

I still believe, it`s you and me `til the end of time.



Istu viereeni,
en tuhlaa sanoja,
sillä aikaa on vähän
sanon vain tärkeimmät,
pyydän,
jää viereeni katsomaan,
kuinka maailma palaa;
Kun pullosta rikkoo pohjan,
valuu neste,
kitkerä,
elämänmakuinen
Lattialle,
mistä ne, 
joilla ennen kaikki oli,
voivat nuolla sen vähän,
mitä meistä jäljelle jäi







Uudet kymmenen käskyä

Kauheaa ei ole kuolema
Kauheaa on kaipaus
Yksipuolinen
Kahden ihmisen
Kolmannella kerralla todeksi sanonut
Neljä vuodenaikaa kestänyt
Viidellä kivellä kivitetty
Kuuden kuilun pohjalta,
Seitsemänteen taivaaseen
Jotta kahdeksan raajaa,
voisi toisiinsa kietoutua
Ja vaikka joutuisin odottamaan yhdeksän elämää,
sen tekisin
sillä tiedän, että kymmenennessä elämässä,
olet minun
siihen asti,
kaipaan sinua.







Sometimes standing for what you believe, means standing alone.



Epilogi

Nämä seinät kuulivat kaiken,
kehys,
jossa on vääristynyt kuva,
kierosta miehestä,
joka yrittää koskettaa sinua,
näki kaiken

Tietämättömyyden hinta,
on onnellisuus,
Ihanan keinotekoinen,
sulattomien korppien raiskaama,
todellisuus,
jota ei voi katsoa,
itkemättä

koska et osaa,
häpeän puolestasi,
en sitä mitä olit,
vaan millaiseksi tulit






Loppusanat

Seurassasi kaipaan kuolemaa,
jotain,
joka palauttaa maan pinnalle,
tai vetää sen alle
Rikkoo illuusion,
että olen kuningas




tiistai 12. helmikuuta 2013

We must either love each other, or we must die.




Maahan painettu


Näen morsiamen,
jonka huntu on revitty päästä
sylissään vauva,
joka ei koskaan syntynyt,
joka jäätyi saapuessaan tähän,
maailmaan,
jota taivaaksi kutsumme
Kuin sävel, jota ei koskaan soitettu
unohtui hän, jota maailma eniten rakasti




Saattojoukko

Lupasiko elämä hänelle liikoja,
Hän mietti.
Kuka valitsisi,
tuhannen kauniin joukosta ruman
Ensimmäisen, 
joka on viimeinen
Ainoan, 
joka ei istu muottiin,
siihen malliin, jonka loi se tusina
jolle uniikki, on artisti
mielenköyhyyttä;
sanoi viimeinen,
Hän,
kenelle illuusio, on todellisuus
ja inspiraatio rakkaus.