Uloshengitys
Kuin olisin kuuro,
vaeltelemassa pimeässä,
kun samalla sokea,
kuiskii korvaani,
minne mennä
Kun ei ole mitään annettu,
ei voi mitään vaatiakkaan
Olen ilmaa,
enkä edes sitä,
mitä hengität
Lähtö
Kuin lapsi,
jota aina talutettiin,
ei koskaan oppinut kävelemään,
en minäkään oppinut,
olemaan ilman rakkauttasi
Mikään peitto ei lämmitä,
kuin ihosi
Pehmeä,
kuin kallein silkki
Tuhansista toiveista kudottu
Ja nyt kun lähdet,
sulje silmäsi,
ja mieti,
kauneinta asiaa minkä tiedät
niin silloin näet,
mitä minä ajattelen
Näet itsesi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti