Diary of a poet.

Hei. En tiedä tuleeko tätä blogia lukemaan kukaan mutta päätin silti yrittää. Olen lukenut nykyrunoutta jo jonkin aikaa, ja jos totta puhutaan, ihmettelen suuresti miten niin harva jaksaa enää lukea runoja. Eikö nykynuoret jaksa enää kaivaa pintaa syvemmältä? Eikö nuoret ole tarpeeksi uteliaita ottamaan selvää mitä runolla oikeasti halutaan kertoa. Olen nuori mies, sosiaalinen, huumorintajuinen ja vielä hetero, miten ihmeessä minä siis minä innostuin runoudesta? Olen jo pitkään tehnyt lyriikoita biiseihin ja rakastan kuunnella biisien sanoja, sekä sitä, mitä biisintekijä kappaleellaan haluaa oikeasti sanoa. Mutta kerran tekstejä kirjoittaessani huomasin että sanat taipuvat helposti myös runomuotoon. Olen vasta aluilla tässä hommassa, mutta toivon että joku, edes yksi ihminen, saa jotain irti näistä teksteistä. Runoilla on kumma voima; niillä voi yllättää, ne voivat piristää, saada ajattelemaan, itkemään ja nauramaan. Haaveenani olisi kirjoittaa joskus runokirja, mutta jos pystyn saamaan niillä edes hymyn tyttöystäväni kasvoille, olen enemmän kuin onnellinen. Älkää tyrmätkö runoutta heti, vaikka sana "runous" toisi mieleen pölyisen kirjan ja tylsyyden. Runoudella on monta eri muotoa ja minä esittelen omani. Toivottavasti pidätte. Ja jos oikein hyvä tuuri käy, kenties löydätte jotain. Jotain mitä ei löydä mistään muualta. Luovuuden.

Kun tarpeeksi monta kertaa kaadut, tiedät miten nousta nopeasti ylös. 
Kun tarpeeksi monta kertaa itket, tiedät minkä takia kannattaa itkeä. 
Kun tarpeeksi monta kertaa epäonnistut, tiedät miten yrittää seuraavalla kerralla. 
Kun tarpeeksi usein häpeät, tiedät miten saat kasvosi taas loistamaan.
Mutta jos kerran rakastut, etkä sano kaikkea mitä voisit. Et opi mitään. Kadut aina.

Et halua vain hengittää, haluat elää. Huone on nuhjuinen, mutta toisaalta, onhan maailmakin likainen.
Mietit mitä tekisit? Ihmiset katsovat sinua. Uteliaisuus voittaa pelon. Tunne voittaa järjen.
Jokainen teistä maksaa, mutta kukaan ei tiedä hintaa.
"Elät vain kerran" - huudot saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaasi.
Puraiset huultasi jännityksestä. Suussasi maistuu veri. Elämä. 
Muutat mielesi ja käännyt ympäri. Huoneeseen syttyy valo kun lähdet.
Kotimatkalla sen tajuat.
Sinähän elät jo nyt.