The drug in me is you

Kaunis luminen joulu on vaihtunut räntäiseen uudenvuoden odotukseen. Turha silti masentua, hetki vielä helmikuun kirpeisiin pakkas-iltoihin ja sitten kevät taas tulee. Toivottavasti kesästä tulee aurinkoisempi kuin viimeksi, vaikka kaatosateessakin pystyy uimaan.

Lumi piirtää maahan kartan


Lumi piirtää maahan kartan.
Sitä seuraan kunnes löydän mitä etsin.
Kevät sulattaa jäljet lumessa, ja herättää luonnon eloon.
Kävelen metsässä yksin. Auringonvalo paistaa vihreiden lehtien läpi kasvoilleni. Seuraan valoa kesään asti.
Kesä nostaa auringon liian korkealle. En yletä siihen vaikka kuinka kurkottaisin. Iltaisin kun aurinko laskee yritän seurata valoa, kunnes se katoaa kauas horisonttiin.
Syksyllä ilma viilenee ja lehdet tipahtelevat puista. Vihreästä ruskeaan. Kirkkaasta sateeseen. Järven pinta heijastaa kuvan sinusta. Olet upeampi kuin pystyin koskaan kuvitella. Katselen kasvojasi ikuisuuden. Kylmä tuuli hivelee kasvojani. Talven ensimmäinen lumihiutale tipahtaa veteen ja rikkoo kuvan kasvoistasi. Olen surullinen. Nostan katseeni ylös ja katson viereeni. Siinä sinä istut ja hymyilet minulle. Suljen silmäni ja suutelen sinua. Lämpimät huulesi sulattavat jäiset huuleni. Pienen hetken tuntuu että aika on pysähtynyt. Avaan silmäni ja huomaan että olet kadonnut. Hetken olen eksyksissä kunnes lumisade yltyy, ja lumi piirtää maahan kartan.

Kaksi ihmistä

Näen kaksi ihmistä.
Kaksi tavallista ihmistä.
Kaksi vanhaa ihmistä.
Molemmat ovat luvanneet toisilleen ikuisuuden.
Intohimosta rakkauteen, rakkaudesta elämään, elämästä syntymään, syntymästä vanhemmuuteen, vanhemmuudesta parhaiksi ystäviksi ja elämänkumppaneiksi.
Näen kaksi vanhaa ihmistä.
Enkä voisi kuvitella näkeväni mitään kauniimpaa.