En tiedä kumpaa vihaan enemmän;
Ihmisiä jotka esittävät jotain mitä eivät ole,
vai ihmisiä jotka olisivat jotain,
mutta eivät uskalla esittää sitä.
Toisaalta vihaan itseäni;
En osaa edes esittää osaavani.
Kunhan kirjoitan.
Helvetti.
Tänään
Heitä pois kaikki mitä et tarvitse.
Eilinen. Huominen.
Elät nyt ja tässä -
Tänään.
Pakotin itseni unohtamaan kaiken
Heittämään pois kaiken mikä on turhaa
Kaiken mitä en tarvitse.
Vain sinä jäit jäljelle
Vain sinut haluan nyt ja tässä
Tänään
Pelkään elämää
Olen kulkenut jo pitkään.
Etsinyt kaikkialta.
Jotain, minkä jätin taakseni kauan sitten.
Kuinka kauan jaksan esittää;
Että en pelkäisi unelmoida.
Että en pelkäisi rakastaa.
Kun ihmiseltä revitään pois selkäranka
ei jäljelle jää kuin kasa nahkaa.
Narulla on mahdotonta työntää
ja korttitalo luhistuu tuulessa.
Onneksi minulla on sinut
muuten kulkisin kyyryssä -
ja asfaltti hiertäisi kasvoihini epävarmuuden
Olen aina pitänyt talvea ja pimeitä iltoja jotenkin mystisen romanttisina, mutta olin jo unohtanut kuinka ihanaa on skrabata auton tuulilasia -20 asteen pakkasessa ilman hanskoja. Noh, eiköhän se kevät sieltä kohta saavu. Ainakin minä toivon niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti