maanantai 28. tammikuuta 2013

We’re always running scared but holding knives

Viimeinen ovi

Hän tiesi oven olevan viimeinen,
sillä askeleista ei jäänyt enää jälkiä
Tuska ja pelko olivat jääneet taakse
edessä oli vain käytävä, jonka päässä oli puinen ovi
Vanha ovi, jonka takana odotti uusi elämä
Huone jossa valheella oli hinta ja teolla seuraus
Maailma, missä ihmisellä on arvo, ei rahalla
Hän oli päättänyt avata tuon oven,
Hän mietti hetken ja tarttui kahvaan
Hiljaisuus täytti käytävän
ja hylsy, tippui lattialle.




Kuu sivelee jäisen tien pintaan kuvia
Ne muistuttavat minua virheistäni,
totuuksista, joita en halua nähdä
Katson syvälle jään pintaan,
se heijastaa takaisin kuvan kasvoistani
Tämä peilikuva ei valehtele
Voi kunpa valehtelisikin;
Klovni jonka meikit ovat levinneet
Yhden ilmeen mies,
mutta aito
Ruma, 
mutta rehellinen
Aina kun suu aukeaa, syntyy valhe
En koskaan halunnut ikuisuutta
valehtelin.





When we collide we come together
If we don`t we`ll always be apart
I`ll take a bruise, I know you`re worth it
When you hit me, hit me hard
                                                 - Biffy Clyro, Many of horror




1 kommentti:

  1. Kivoja runoja. :) harvemmi luen runoja vaikka itsekin niitä kirjoittelen blogissani, mutta nämä oli jotenki kivoja. Tykkäsin!

    VastaaPoista